Ihanaa kesäehtoota vaan kaikille ystävilleni!

Meillä on talviturkit heitetty pari päivää sitten Pipsun kanssa ja vähältä piti ettei karvaläjäkin innostunut uimaan. No just joo, eihän se nyt uskaltanut kuin vähän käpälällä tökkiä veden pintaa, mutta joka kerran kun me Pipsun kanssa porhallettiin veteen, juoksi kaveri yhtä kovaa vieressä mutta onnistui pysäyttämään varpaansa siihen vesirajaan. Meille muuten nämä hellepäivät passaavat ihan huippuhyvin. Tykätään köllötellä kovasti auringossa, välillä tietty varjon puolellakin mutta koska tosiaan tuohon rantaankin on niin kivan lyhyt matka niin se riittää hyvin lenkistä. Meille. Karvaläjä sitten ottaa omat kierroksensa paitsi kotipihalla niin emännän kanssa agilityhallilla. Se on saanut jonkun huippukoutsin sieltä Haukkuvaarasta jonka opastuksella kelpaa käydä irrottelemassa.

Kävi tässä hiljattain sellainen tapahtuma, että piti ihan hieraista silmiä. Tiedän että meillä näistä eläimistä tykätään, pikkuemäntäkin nukkuu vaatimattomasti "vain" 16 pehmoeläimen ympäröimänä yönsä, siis luit oikein niitä on 16 siellä sängyssä, mutta silti meinasin ihan säikähtää pahanpäiväisesti. Kaikessa rauhassa tallustelin omalla pihamaalla kukkasia nuuhkutellen niin ihka aito minipossuhan se siinä istuskeli, notta! Tai niin luulin. Pieni ja pulleroinen, melkein vaaleanpunainen se oli mutta jotain tuttuakin siinä oli. Pakottavista syistä liikuin lähemmäs, onhan se kaihi tosiasia meikäläisen silmissä joten täysin niihin en voi luottaa. Eipä se possu siitä karkuunkaan lähtenyt, ehkä röhki vähän ja tervehti sitten tuttavallisesti. Tarkemmin kun partaa haistelin niin Pipsuhan se oli lopulta. Eikä possuilla ole partaa, pahvit. Emäntä oli sille suitsait sukkelaan nurkan takana parturoinut kesäturkin niin kylläpä se muistuttaa nyt hieman liikakiloja (tai grammoja) saaneena hieman miniporsasta! Nyt me sanotaan sitä Pipsa-possuksi, mutta ei meidän aurinkoinen rakas Pipsamme ota nokkiinsa oikein mistään. Sen mielestä sillä on ihan kaikki mitä pieni koira tarvitsee ja vielä vähän jaettavaksikin:)